Myrskyn silmässä

Miten joku juuri kertoi, että pyörremyrskyn pauhatessa sen sisälle jää rauhallinen paikka. Minä saan olla tuossa myrskyn silmässä - mutta miten paljon koenkaan sitä, että ympärilläni viuhuvat kauheat tuulet. Miten voisinkaan kertoa kaikista niistä lähimmäisistäni, joiden elämässä myrsky raivoaa kovemmalla tai pienemmällä vauhdilla:

Aloitanko Susannasta:

Tänään hän soitti, vaikka lapsistani hän on se joka harvimmin soittaa. Joskus soittaa kun tarvitsee lapsilleen hoitajaa, vaikka kovin usein hän ei heitä jätä. Muutaman kerran on miehensä kanssa lähtenyt ravintolaan tai kerran jopa Ruotsinristeilylle kahdeksi yöksi. Mutta tänään asia oli vakava. Jenna, 5-v, on ollut tietokonetomografiassa ja tänään Susanna ja Jani olivat kuuntelemassa lastenklinikalla kirurgia. Tai heitä oli ollut jopa kaksi. Jennalla on todettu pikkuaivojen epämuodostuma, jota en oikein ymmärtänyt. Se ei ole toistaiseksi mitenkään haitannut elämää, ellei pienikasvuisuus, johon Jenna saa kasvuhormonia, jotenkin liity siihen. Nyt oli löydetty selkäytimen yläosasta vesirakkula. Senkään ei pitäisi pahemmin vaivata, mutta se pitää kuitenkin leikata lapsena. Oli ehdotettu leikkausta puolen vuoden päähän.

Jenna on ollut lapsi, jolla on ollut pienen elämänsä aikana eniten sairaalakäyntejä meidän perheestä. Parivuotiaana hän joutui useaan otteeseen sairaalaan. Yleensä sellaisesta syystä, että oli tullut joku flunssa tai kuume jota kesti kolme päivää ja jouduttiin menemään lääkäriin, että isä tai äiti saisi hoitolomaa. Siellä havaittiin, että tulehdusarvot ovat korkealla. "Tulkaa huomenna ja mitataan uudelleen". Huomenna tultiin ja tulehdusarvo oli niin suuri, että passitettiin suoraan sairaalaan. Siellä sitten annettiin parin päivän ajan antibioottia milloin mihinkin tulehdukseen ja sitten parani ja pääsi kotiin.

Tuula-täti sanoo Jennasta, että siinä on kuin ampiainen. Sitkeä surisija. - Ei hän enää ole niin pisteliäs kuin pienempänä, jolloin hän oli mahdottoman ujo ja äidissä riippuva. Nyttemmin hänestä on kasvanut oikein sosiaalinen typykkä. Kyselykausikin on mitä melkoisin.

Vaan se hänen kyselykautensa juuri ei siskoa miellytä. Nea taas on suvun rähinöitsijä. Pienempänä hän oli aina se, jolla oli jotain nyrjällään. Ja on vieläkin. Paha tuuli iskee nopeasti ja armottomasti. Miten häntäkin voisi auttaa?

Hometalo

Niinhän siinä kävi, että myymäni äidin omakotitalo osoittautui homeiseksi. Näin on ostaja tutkituttanut ja lähettänyt laskun minulle. Olin hänen kanssaan puheissa ja sain sen käsityksen, että me olisimme 100 prosenttisesti korjausvelvollisia. Tällaisen yhteenvedon kirjoitin, hänen noottinsa vinolla:

Anne P

                                                                                                             13.7.2012

- KATU 18:n  HOMEVAHINKO

Hei,

Olen tänään saanut vihjeitä siitä, miten tässä yhteisessä asiassamme pitää edetä:

1.      Ostajan pitää tehdä kirjallinen korjausvaatimus.

- Voin tehdä kirjallisen vaatimuksen, onkohan siihen joku valmis pohja olemassa?

2.      Ostaja avauttaa seinät ja toteaa korjaustarpeen laajuuden.

Kaupungin viranomaisille ei teetetty hometutkimus riitä, vaan tarvitaan ensin seinien avaus sisäpuolelta, vahingoista otetut valokuvat ja sen kaltainen lisäkonkretia.

- Seinät on avattu, mutta korjaustarpeen laajuuttahan ei voi tässä vaiheessa tietää.

3.      Ostaja hakee kaupungilta rakennuslupaa, mikäli korjaustöissä tarvitaan rakenteiden uusimista. Muutenkin hän ottaa yhteyttä kaupungin rakennusvalvojaan Pertti P:hen, jonka sijainen on Juha L  nyt kesäloman aikana.  (Rakennusvalvontavirasto huone 120.)

-          Olen ollut yhteydessä jo aiemmin keväällä Pertti P:hen, joka minulle puhelimitse antoi ohjeita, että minun on otettava yhteyttä myyjän, koska kyseessä on sen luontoinen vahinko, että se kuuluu 5 vuoden ajan myyjän vastuulle.

Mikäli kysymys on terveyshaitasta, L  kertoi myös mahdollisuudesta saada terveyshaitta-avustusta ARA:lta (Asumisen rahoitus ja kehittämiskeskus). Hänen mukaansa tällainen avustus on jopa 70 % kuluista.

-          Myös tätä asiaa olen jo keväällä selvittänyt puhelimitse, jolloin minulle sanottiin, että ARA:n myöntämää korvausta ei voi saada jos myyjällä on korvausvastuu, eli käytännössä sen 5 vuoden ajan.

Tarjouksia työn teettämiseksi voisi kysyä liikkeiltä, jotka ovat vähintään T:mejä, mutta mieluiten sellaisilta, joista koko palvelu (virheen toteaminen, korjaustöiden tekeminen, lupien hankkiminen, vastaava työnjohtaja) voidaan saada ”samalta luukulta”, kuten esim.

-          Hannu Sarjanoja, hannusarjanoja@hotmail.com, puh. 0400-827 063

-          Maalausliike E Heiskanen Oy, e.heiskanen@e-heiskanen.fi, puh. 05-432 2100 tai

-          Maalausliike V Lääperi Oy, maalausliike@vlaaperi.inet.fi, puh. 05-472 5101

- Tässä asiassa olen samaa mieltä, korjaus on teetettävä asiantuntijalla, jolla on tietotaito

homekorjauksiin… tässä linkinkissä  lisäksi eräs ehdotus, tämän alueen ehkä ainoa, jolla on tietoutta tehdä koko homma ”samalta luukulta” mm. Imatran kaupunki käyttää tuon Polygonin palveluja, kun heiltä kysyin mahdollisia korjaajia tällä seudulla. Heiskanen taas on tehnyt remonttia täällä poliisilaitosella, joten lienee luotettava sekin.

http://www.polygongroup.fi/goto.php?id=1737&pg=Yhteystiedot&sess=+A575E4155591D+658+E1F56405014+F415F465E1B165514+D4B5E465956+9+25C55+F+C42

4.      Olin yhteydessä myös kuluttajaneuvontaan, josta sain seuraavia tietoja:

Lopullisessa laskussa otetaan huomioon myös talon ikä, korjatun kohteen tason korotus, joissain tapauksissa alkuperäinen edullinen kauppahinta. Tilaamaasi hometutkimusta en voi edunvalvojana suoralta kädeltä maksaa, vaikka loppupeleissä siitä osa tulleekin myyjän maksettavaksi.

-Olen myös ollut keväällä yhteydessä kuluttajaneuvoja Marketta H:hon, jonka mukaan kuluttajansuoja ei ota virallisesti kantaa kahden yksityishenkilön välisiin kauppoihin, vaikkakin kaupat on tehty kiinteistövälittäjän kautta.

Koska hometutkimukset kuuluvat olennaisena osana homevaurioon, joka on myyjän vastuulla, katson, että tämä lasku kuuluu myyjäpuolelle. Olen jo itse maksanut jatkokuntotutkimuksen ja laborarionäytteiden laskut, jotka olivat n. 500 €.

Yhteisessä ikeessä

Riitta A

… ja samassa liemessä!

Anne P

Eläkeikää lähestyessäni huomaan tekeväni jonkinlaista välitilinpäätöstä. Huomaan mm, että moni aloittamani projekti uhkaa jäädä kesken. Tässä haluan tuoda esille yhden:

Kuka muistaa kirjamyyntimme: Aikojen alussa keksin idean, jossa jumalanpalveluksen jälkeen pidettiin auki kirjamyyntiä. Seurakuntalaisilla oli mahdollisuus ostaa kirjoja ja niistä tuleva voitto piti ohjata lähetystyölle. Idea sai alkunsa siitä, että vuosibudjettiin oli varattu kirjallisuuden hankkimista varten 20 markkaan, mikä ei silloinkaan noin 30 vuotta sittenollut kovin suuri raha. Ja minä kun pidän lukemisesta! Päätin, että ostan kirjoja myyntiin ja varovasti selaillen luen ne ensin ja myyn sitten. No paljon siitä hankkeesta ei herunut, kaikessa bisneksessä pitäisi olla asialle antautunut ihminen ja useampikin. Sellaisia ei löytynyt tarpeeksi. Epärealistinen ajatus alunperinkin. Ja sittemmin ruvettiin vaatimaan alv:n maksamista. Meni liian vaikeaksi. Mutta jotenkin omilleen päästiin, niin että niitä kirjoja on edelleenkin lahjakirjoiksi annettavana.

Kirjoja on toimistolleni siunaantunut muullakin tavalla: Viime viikolla paperivarastosta putosi liian raskaasti lastattu hylly alas – onneksi ketään ei jäänyt alle – ja varastoa alettiin siivota. Takimmaisessa nurkassa on kirjahylly, jonka luokse aikoihin ei kukaan ole mahtunut. Siellä on hengellistä kirjallisuutta, vanhoja virsikirjoja ja kirkollisten toimitusten kirjoja. - Jotkut teistä tietävät, että sellaisia kirjahyllyjä löytyy yhdestä sun toisesta muustakin seurakuntatilasta. Joitakin olemme kaikessa hiljaisuudessa tyhjentäneet divarille.

Mutta kuka tänä päivänä enää kirjoja lukee: Kirjastot tosin voivat edelleenkin hyvin, mutta vanhoja kirjoja ei ota antikvariaatitkaan vastaan. Energiajätteeksi taitavat mennä suurin osa. Niiden löytyneiden vanhojen kirjojenkin kohtalo on kuormalava, ellei muuta keksitä. Minulla tosin elää edelleenkin haave, että ne joutilaat kirjat löytäisivät ystävänsä. Minä haluan laittaa kirjoja vaikka kirkon aulaan näytille ja ostettavaksi/otettavaksi ja luettavaksi. Sieltä saattaa löytyä aarteita. Tulkaa tekemään löytöjä!

Viehtymykseni kirjoja kohtaa juontuu siihen, että kirjoitetusta sanasta löydän ajatuksia, joita itse en olisi keksinyt, mutta jotka heti nähtyäni allekirjoitan. Iloitsen siitä, että joku muu on osannut kuvata sydämeni kaipuun.

Sana on väkevä. Sanottu sana nostaa tai painaa alas. Iskee kuin ruoska tai lohduttaa kuin äidin käsi. Kirjoitettu Sana Raamatussa on elämämme ruokaa, väkevää ruisleipää, joka pitää meidät tiellä.

Joh 1:1-5 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.

Jo alussa Sana oli Jumalan luona.

Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.

Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.

Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.

Eläkkeelle jäämisen tunnelmia:

Tänään aloitin jälkieni siivoamisen työpaikalla. Olin tänäkin vuonna rippileirillä ja jokaisesta leiristä on jäänyt mapillinen materiaalia. Nyt on silputtu sitten kaikki lippulappuset pois. Mutta muistoja ei silputa: Lukemattomat leiriläiset (vuodesta 2006 pari sataa ja sitä ennen varmaan saman verran), isoset, apuohjaajat, työkaverit: persoonia jokainen. Kaikkia muistoja ei voi julkistaa, mutta kun on toiminut opettajana kristinuskon eri osien suhteen, kuten uskonkappaleiden, raamatun, rukouksen sekä etiikan alan, koulukiusaamisesta maahanmuuttajien hyväksymiseen, niin kommentteja on tullut laidasta laitaan.

Muutenkin rippileirillä on aivan omanlaisensa kulku: Alkutapaamisissa katsellaan alta kulmien, että mikähän paikka tämä on, vanhempien tapaamiseen tulevat ne, joilla on myönteinen asenne rippikouluun ja he ovat kasvatusperiaatteista yleensä samaa mieltä kuin ohjaajat. Ensimmäiset päivät leirillä ovat melkoista järjestäytymistä, mutta melko pian nuoret huomaavat, että tässähän on selvä järjestys ja kyllä täällä pärjää. Sitten voidaan mennä toiseen äärimmäisyyteen ja saattaa tulla ylilyöntejäkin, mutta kaikista on selvitty ilman poliisin paikalle kutsumista.

Usein olen toiminut ensiapuvastaavana, eli EA-laukku on ollut minun huoneessani. Sieltä on haettu melkein pelkästään laastaria tai päänsärkytablettia, onneksi meidän leireillämme ei ole tapahtunut suurempia haavereita. Äidit ovat antaneet ohjeita lastensa lääkitsemiseen, joillakin on ollut lääkekuureja päällä ja lääkkeitten ottamisesta on muistuteltu. Kuumeisen lapsen vahtimiseen on mennyt muutaman kerran aikaa, mutta levolla on selvitty.

Alkuvuosina jännitin rippileirille menoa: en katsonut olevani kyllin pätevä opettaja opettamani asian suhteen enkä oppilaitten käsittelyn suhteen. Mutta persoonalla ja intuitiolla on menty eteenpäin. Leiriläisten palauterunot kertoivat ihan positiivista palautetta.

Se minua surettaa, että en ole osannut uskonasiaa edistää tahtomallani tavalla.  Omasta uskostani ja Raamatun lukemisestani olen saanut kertoa ja se on joitakin ihmetyttänyt. Mutta ihan suoraan en ole saanut/osannut sanoa niin kuin Jeesus, että jos ette tee parannusta, te ette pelastu. Se on Suomen kirkollisessa ilmapiirissä epäsuotavaa ja epädiplomaattista. Eikähän sitä sillä tavalla voi ilmaistakaan. Pitäisi osata esittää asia armollisesti ja positiivisesti. Pitäisi osata tehdä taivastie houkuttelevaksi. Mutta en ole osannut muuta kuin huokaista, että Pyhä Henki tulkitsisi opetuksemme kuulijalle sillä tavalla, että se koituisi hänen iankaikkiseksi pelastumisekseen.

Eläkkeelle meno pelottaa

Katsoin eilen eläkekertymääni. Se tulee olemaan noin 1100 euroa kuukaudessa tästä kirkon työstä. Jotain muuta pientä on muutaman kympin verran. Miten minun käy? Eläkeläisten verotuskin on kuulemma korkeammalla taulukolla kuin muiden.

1100 miinus verot, lienee siinä 800 euroa. "Omistusasuntoni" yhtiövastike on 550. Ei naurata. Olen eläkkeelle päästyäni noin 65 v 4 kk ja totisesti haluan eläkkeelle. Nykyisen työni jaksan jotenkuten, mutta sen jälkeen en muuta jaksakaan. Siksi haluan lähteä eläkkeelle tämän vuoden lopulla. Minulla on lomapäiviä siihen mennessä niin, että vapaalle pääsen jo loppukesästä kokonaan. Olen säästänyt kahtena vuonna kesälomapäivistä yhteensä 30 päivää, sitten tulee kuluvan lomakauden loma 38 pv ja siihen uutta lomaa sen mukaan, jäänkö marraskuun vai joulukuun viimeisenä päivänä lomalle.

Mitä vaihtoehtoja minulla sitten on. Jo kauan olen sanonut, että 'sit ku on rahhoo, ei oo aikoo ja ku on aikoo, ei oo rahhoo'. Mitä iloa elämästäni on kun saan kituutella päivästä toiseen. No, onhan minulla 'painunut pesä', paljon en tarvitse. Melko vähällä tulen toimeen; vaatteita en osta usein, ruokaa osaan tehdä itsekin, sairausmenot ovat kohtuulliset, TV:n voin sanoa irti. Se mihin toivoisin varojeni riittävän, on matkustelu. Vai onko sekään nyt niin tärkeätä?

Millaista pientä työtä voisin tehdä, josta saisin vähän tuloja? Raataa en jaksa eikä minusta ole korkeapalkkaiseksi kirjailijaksi. Ottaisivatkohan K-kauppaan tuntikassaksi tai ärrälle myyjäksi? Lastenhoitotyötä teen korkeintaan omieni kanssa.

Myynkö asuntoni, menen vuokralle maaseudulle tai ostan mummonmökin ja syön pääomani? Sitävartenhan se on. Vanhainkotiin pääsee köyhät ja rikkaat samalle osastolle.

Ei tullut sitä prinssiäkään valkealla ratsullaan minua pelastamaan.

Mitä tekoa on eläkeläisellä! Ja vanhalla!

Olen ihaillut tuntemiani eläkeläisiä heidän aktiivisuudestaan. Vähänpä taidan tietää heidän taloudellisista vaikeuksistaan. Kamppailevatkohan muutkin samanlaisten kysymysten kanssa.

Kevät koittaa

Kevään valkeneminen on samansuuntainen kuin mieleni. Iloitsen pitenevistä ja vielä valkeista lumista. Olen ollut melko virkeä, työ ei ole pahemmin rasittanut, siitä olen selvinnyt. Iltaisin kyllä makaan vaan TV:n ääressä ja menen nukkumaan kymmeneltä. Mutta ihan iloisella ja odottavalla mielellä.

Joulun alla sain maksetuksi exälleni kymmenen vuoden urakan: tasingon kodistani, johon halusin jäädä asumaan avioeron jälkeen. Joka penni on maksettu pienestä palkastani, vai onkohan se nyt niin pieni kun tämä on ollut mahdollista. Ennen joulua tekstasin hänelle, että nyt on viimeiset 1500 tulleet tilillesi. Nimittäin puhe oli, että maksan viime vuoden loppuun mennessä. Minulta jäi uupumaan nuo 1500 ja eräs ystävättäreni lainasi ne. Hän sanoi, että maksa vaikka 150 kuussa takaisin, mutta lupasin ja aioin maksaa 500 kuussa, eli kolmessa kuukaudessa takaisin. Tekstiviestiin tuli vastaus, että hänen laskujensa mukaan puuttuu vielä 500. Häneltä kyllä puuttuuu muutama tiliote eikä vanhoja saa enää pankista. Pyysin häntä laittamaan listan saamistaan suorituksista, että saan verrata. Itseltäni löytyvät kaikki tiliotteet (Yksi kyllä puuttui, mutta sen summa löytyi hänen listaltaan). Joulunpyhät meni eikä vastausta tullut ja täytyy sanoa, että se madalsi joulun tunnelmaani. Sitten kun lista tuli, sain vastata häneltä että eräs päivämäärä puuttuu hänen listaltaan, jolloin minun tililtäni on lähtenyt 500.

On suuri helpotus, kun tuo asia on kunnossa. Yli kymmenen vuotta asia on painanut mieltäni.

Nyt on sitten vaan viimeiset pinnistykset. Tuon viimeisen suorituksen kanssa minulla on rästissä laskuja 1849,14 arvosta, tilillä on 557,34 ja palkkaa on tulossa 1867,38, josta pitää vielä maksaa ensi kuun vuokra. Joten ensi kuulle ei jää mitään käyttövaraa, jos maksan velkani. Saman kuun lopussa nimittäin olen vielä lähdössä Israelin matkalle, jota olen kaiken tämän lisäksi säästänyt viime kesästä, mutta olisi pitänyt säästää vielä kovemmin. Nyt on menossa maksuun viimeinen erä, mutta sen jälkeen tulee vielä retkipaketti.

Mutta olen todella innoissani. Jos tämä menee näin, niin joka tapauksessa saan tämän kevään aikana maksetuksi kaikki ja sitten minulle alkaa säästyä kuukaudessa se 500, jonka nyt olen viimeisinä vuosina joutunut panemaan syrjään tasinkoa varten. Olen niin ylpeä itsestäni ja kiitollinen Taivaan Isälle, että hän on lupauksensa mukaan pitänyt minusta huolta.

Eikä minun ole oikeastaan tarvinnut mistään olennaisesta luopua. Pääsin vuosi sitten Oberammergauhun, nyt pääsen Israeliin ihanassa tutussa seurassa. Asuntoa olen päässyt kohentamaan ja nyt sitten jää rahaa muutamaan muuhun uudistukseen, jotka ovat odottaneet.

No, odottaneet ovat myös monitehosilmälasit, joihin ei ole ollut varaa. Hammaslääkärissä en ole käynyt niin kuin olisi pitänyt ja uusia vaatteita ei ole juuri ostettu. Ruusuhuoneeseen on haaveena kirjakaappi, halpoja olen jo katsellut.

Mutta kuitenkin haaveilen eniten siitä, että saan pitää lapsieni kanssa kunnon synttärit elokuussa. Olen puhunut Mallankin kanssa, että pidetään yhteiset juhlat esim. Strömforsin ruukissa, joka on lähellä Mammua. Kyllä minulle tuohon mennessä säästyy niin paljon, että voin maksaa kaikille aterian! Iloitsen siitä jo älyttömästi.