Sunnuntaina Lapinjärvellä

Siskonmakkarakeitolle tuli käyttöä, kun vein sen Mammulle. Lähdin käymään siellä kirkon jälkeen ja oli ihana siivota hänen apunaan. Pesin makuuhuoneen ikkunan ja imuroin yläkerran. Pyyhin pölyt myös Antin tekemästä ihanasta kaiteesta, joka on toistaiseksi aina paksussa pölyssä kun alakerrassa tehdään vielä remppaa. Paljon he ovat jo saaneet tehdyksi, ottaen huomioon, että samalla tekevät täyspitkää päivää Helsingissä. Kotona ei sitten paljon jaksa siivota, kun pitää vetää sähköjä ja laittaa lattiaan ja seinään kivikoristeita, jota Antti - todellinen taiteilija - väsää.

Pihalle tehtiin nuotio, kun edellisten asukkaitten jäljiltä on kummallisia rytökasoja, joissa on vanhaa puutavaraa lahoamassa. Ei vaan meinannut millään syttyä. Joku kyllä tiesi sitten sanoakin, että täällä on kulohälytys. Maa oli kyllä ihan märkä lauantaisen ukkossateen jäljiltä ja Mammu vaan tuumi, että palokuntahan tietää jo tien.

Lauantaina olivat olleet kotona ja yhtäkkiä oli kuulunut kauhea pamaus ukkosesta ja Mammu oli huomannut keittiön ikkunasta, että kesäasukasnaapurin sauna oli tulessa. Liekit olivat jo 10 metriset ja hän soitti palokunnan. Sanoi, että en minä tiedä sen osoitetta mutta se on meidän vieressä ja te kyllä näette tielle. Nelli oli kertonut asiasta touhukkaana jo aamulla, että hän näki miten paloletkut olivat litteät, mutta tulivat sitten pyöreiksi, kun vesi alkoi virrata. Palomestarin auto oli ollut heidän pihassa. Porlammin VPK oli tullut ensimmäisenä ja sen jälkeen kolme muuta paloautoa. Naapurin ranskalainen mies, joka ei kuulemma paljon suomea osaa, oli osannut sanoa, että Savusauna! Sauna oli palanut ihan poroksi. Kiva tulla mökille!

Ajelin illansuussa kotiin ja olin mielissäni, että olin lähtenyt. Muuten olisin vaan ikävöinyt kotona.

Ei heilaa helluntaina - ei sit

Harri on sairaalassa jossain paikassa, jota ei edes sano minulle. No olkoon, on hänellä siellä varmaan kädestä pitelijä. Olin tänä aamuna todella ponteva, imuroin, pyyhin lattiat ja pyyhin tomut. Käytin maton ulkona ja heittelin vessan kaapista pahimmin härskiintyneitä rasvoja. Kun en itse koskaan käytä "very strong" hiusten pystyynnostatusainetta. Ihmeellisiä asioita löytyy komeroistani, vaikka viimeinen lapsi on lähtenyt kotoa ainakin viisi vuotta sitten. Kuulin juuri jostain kilpailusta, jossa sotkuinen perhe oli saanut 15 minuuttia aikaa lajitella tavaransa kolmeen kasaan: poisheitettävät, kierrätettävät ja säilytettävät. Minä yritän löytää tavaroilleni muuta sijoituspaikkaa kuin roskis, mutta lopulla se varmaan siihen menee.

Tuula, Riku ja Renne pyörähtivät tässä. Olin ostanut siskonmakkaroita eilen ja tein heille keiton. Hyvin maistui pikkumiehellekin. En ollut lisännyt suolaa yhtään, mutta siskonmakkaroissa sitä kyllä on muutenkin vähän. Sitten kävin kaupassa. - Olin vähän ajatellut, että lähtisin Mammun luo Lapinjärvelle, mutta en oikein saa aikaiseksi. Huominen tulee olemaan tosi tylsä, jos en keksi mitään ohjelmaa.

Menierin tauti

Kävin kaksi viikkoa sitten korvalääkärillä ja hän määräsi nesteenpoistoainetta. Vaikka tautini ei ole antanut pahempia oireita viiteeen vuoteen, nyt on ollut epämiellyttävää tunnetta vasemmalla puolella ja korvalääkäri sanoi, että ethän sinä kuule sillä mitään. En ollut huomannut kuulon alenemista, koska oikean korvan kuulo on kuulemma parempi kuin kuuluisikaan. Pääsin sitten Hyksiin opetusryhmään, jossa kandit tutkivat ja professori viimeisteli. Hän kyllä sanoi, että jos tulee huimausta siitä lääkkeestä, niin pitää heti lopettaa. Aluksi yritin suolatonta dieettiä ja vähensinkin suolaa aika paljon, mutta juuri ulkona- tai einesten syöminen tekee sen mahdottomaksi. Lauantaina sitten aloitin sen diureettikuurin eikä aluksi tuntunut miltään. Eilen oli pientä väsymystä mutta tänään aamulla töissä tuli tosi paha olla. Vatsassa oli huono olo, hiki tuli pintaan ja maailma alkoi hämärtyä. Koko päivä on mennyt vähän heikosti. Olin vähän aikaa takkahuoneessa pitkällänikin ja nostin jalat ylös kun tuntui, että veri menee päästä. Pikkuhiljaa tässä jakselen. Eräs työkaveri tarjoutui viemään kotiin, mutta sinnittelen ja menen kohta omalla autolla, enää ei tunnu niin pahalta.

Intialainen lounas

Intialaisilla on kuulemma sellainen tapa, että perhe tarjoaa muistoaterian edesmenneitten jäsentensä kunniaksi. Meidän alueellamme asuu eräs Tarsem, jonka vaimon isä ja sisko olivat kuolleet Intiassa tänä talvena. He ottivat suomalaisen "mumminsa" välityksellä yhteyttä jo monta viikkoa sitten ja halusivat tarjota lounaan seurakuntalaisille. Ruokalistalla oli Chiken (kuten kirjoitettu ruokalistassa) Curry: Broilerin rintapaloja currykastikkeessa intialaisella mausteella, Aloo Chana: Haudutettu cikhernettä ja perunaa mausteisessa kastikkeessa, Raita: Bulgarian jugurttia ja porkkanaa, Basmatiriisi, keitetyt perunat, intialainen tee. Tarsemilla ja hänen perheellään, johon kuuluvat vaimo Pam, vaimon sisar Pinku, lapset Sanu, tyttö ja poika Rattan on ravintola, joka avautuu kesäkuun 1. päivänä laajennuksen jälkeen osoitteessa Vanha Viertotie 10, puh. 00350 Helsinki, www.indiarestaurant.fi / www.ravintolafrendi.fi, sähköposti lucky.tarsem@elisanet.fi.

Tämä Tarsem on ollut naimisissa suomalaisen Monican kanssa, joka oli Susannan koulutoveri ja ystävä. Se liitto kariutui mutta hyvä puoli oli että Monica oli halunnut kirkkohäät ja siksi Tarsem joutui rippikouluun ja kasteelle. Hän asuu Hämeenkylän alueella, eli hän on oikeasti meidän seurakuntalainen.

Tuula, Riku ja Renne olivat jo lähteneet kun tulin kotiin, mutta palasivat, koska eivät olleet Annaa kauempana. Olin saanut mukaan sitä ruokaa ja he ihastelivat kovasti.

Torinon käärinliina

Olin Riitta K:n kanssa Turussa, jossa Martinkirkossa oli näyttely Torinon käärinliinasta. Olipa hyvä että lähdin hänen pyytäessään mukaan, sillä näyttely oli todella mielenkiintoinen. Aluksi hiljennyimme kappelissa, jossa oli Jeesuksen ylösnousemuksesta ikonitaiteilija Ulla I. Tschustanoffin tekemä erikoinen ikoni. En ole koskaan nähnyt sellaista: Siinä Jeesus vetää haudasta Aadamin ja Eevan. Se oli vaikuttava. Itse näyttelyssä kerrottiin käärinliinasta ja siihen kääritystä miehestä kaikki mahdollinen. Juha Hiltunen on tutkinut asiaa vuosia ja kirjoittanut aiheesta kirjan "Valokuva Jeesuksesta". Viivyimme näyttelyssä yli tunnin.

Kävimme syömässä Turun keskustassa ravintola Blankossa, Aurakatu 1. Söimme molemmat samaa ruokaa, lammaspastaa, jossa oli aurinkokuovattua tomaattia ja rucolaa. Olipa hyvää. Voin suositella.

Ilma oli helteinen ja jätimme auton kirkon lähelle ja kävelimme kauppatorille. Ostin viidellä eurolla 8 miniorvokin tainta ja Riitta sanoi, että se oli todella hyvä kauppa. Itse en ole ollut oikein hintatietoinen. Minun parvekelaatikkotilanteeni vaan ei ole ollut hyvä sen jälkeen kun parveke uusittiin 3 vuotta sitten. Minulla on vain yksi pieni pajukori, johon mahtui vain 3 tainta. Loput tuolla vieläkin odottelevat. Ehkä Tuula ottaa ne pihaansa. Samoin ostin kaksi punttia parsaa kahdella eurolla. Nam. Sieltä vielä käveltiin Tuomiokirkkoon levähtämään vähäksi aikaa, mutta siellä oli juuri alkamassa vihkiminen.

Kotimatka oli hikinen ja väsyin kovasti. Vaikka tie onkin nyt hyvä kun tunnelit ovat suoristaneet sitä, eikä matka kestä enää kuin 1.1/2 tuntia.

Tuula ja Renne tulivat yöksi. He olivat tulleet jo aamulla, mutta lähteneet sitten Ellalle grillaamaan alakerran Marjan ja lasten kanssa. Laitoin heille patjan ruusuhuoneen lattialle, että Renne ei putoa sängystä.

Hellepäivä

Uskomaton hellepäivä. Olin Tuulan päivillä Sahratiellä ja siellä istuttiin pihalla. Lämpöä on ollut joillakin paikkakunnilla jopa melkein 30 astetta. Työssä on alkanut sujua, sain tehtyä paljon rästitöitä, mutta vieläkin niitä on. Kävin apteekista nesteenpoistoainetta, jota korvaklinikan tohtori määräsi jo kaksi viikkoa sitten menierin taudin hoitoon. Vaikka itse olen sitä mieltä, että vasemmalla puolella päätä tuntuva kipu johtuu aivokasvaimesta tai vielä pahemmasta. Oli puhetta, että yritän ensin suolatonta dieettiä. Mutta sellainen ei onnistu ollenkaan, ellei itse tee kaikkea ruokaa, leivästä alkaen. Joten nyt sitten otan diureettia. Siitä taas voi olla seurauksena kaliumin puutetta, kramppia tai kihti. he he. Vein kirpputorille Valittujen Palojen kirjavalioita, ja siten sain ihan pikkuisen tilaa kirjahyllyyn. Töistä tultua luin lehtiä ja pesin parvekelasit. sen jälkeen olinkin niin väsynyt, että en jaksanut tehdä muutam. Minulla on kurinpalautus meneillään, yritän päästä eroon tietokonepasianssin pelaamisesta, joka on vienyt aivoni ihan turtaan tilaan. Tuula tulee huomenna ja minä menen Riitta K:n kanssa Turkuun. Joten kävin ostamassa vähän ruokaa Tuulalle. Aloin katsoa jotain hassua elokuvaa, mutta en tiedä jaksanko loppuun. Harrilta tuli tekstari, että hän on saanut veneen kunnostamisen loppuun. Viime vuonna olin hänen kanssaan sitä tekemässä, nyt hän ei enää halua minua mukaansa. Surullista.

Kirkossa

Olin Hämeenkylän kirkossa tänään. Menin kävellen ja myöhästyin 10 minuuttia. Meillä olisi ollut tänään retki Turun Tuomiokirkkoon, mutta kun lähtijöitä ei ollut tarpeeksi, niin se peruuntui. Siksi mietin siellä istuvani Turussa. Jaakko K saarnasi. Hän on todella kehittynyt siitä kun Mikkelin päivänä saarnasi Charlien enkeleistä. Hän yrittää kyllä käyttää modernia kieltä ja ottaa nykypäivän esimerkkejä, mutta ei mennyt yli. Jeesuksen ylösnousemuksesta saarnatessaan hän yritti kääntää Jeesuksen sanat myrkyn syömisestä ja käsillä käärmeitten nostamisesta ja kielilläpuhumisesta nykyajan kirkkomeininkiin, jossa sellaisista ihmeistä ei tiedetä mitään. Mutta se oli kaunis saarna ja lähetystyökin tuli mukavasti esille.
Nautin erikoisesti siitä, että siellä oli niin paljon tuttuja. Totta kai, kun ovat seurakuntalaisiani. Mutta nyt tuntui jopa siltä, että he olivat läheisempiä kuin Myyrmäen kirkossa. Esittelin Timon Raijalle, koska hän on lupautunut ehdokkaaksi seurakuntaneuvostoon. Siitä iloitsen erikoisesti. Vaihdoin pari sanaa Paulan ja kahden Marja-Leenan kanssa. Riitta K toi minut autolla takaisin. Olin kyllä lähtenyt matkaan reippailumeiningillä, mutta halusin vaihtaa pari sanaa hänen kanssaan. Olisin pyytänyt häntä luokseni, mutta kun siitä ei ollut aikaisemmin puhuttu, niin hänellä oli jo ohjelmaa.
Tulin kotiin ja laitoin pitkästä aikaa ihan itselleni mukavan lounaan: paistoin röstiperunaa ja palan seitä ja tein oikein hyvän salaatin, jossa oli tomaattia, kurkkua, mozzarellaa (niitä pieniä palleroita, joita ostin tiistaina Juustoportista) ja vesimeloonia salaatin lisäksi. En lisännyt suolaa, lorautin vähän seesaminsiemenöljyä ja valkoista balsamietikkaa. Sitten keitin kahvia ja söin pari kampanisua, jotka on tehty helmikuussa Kuusamossa. Siitä lähtien ne ovat olleen jääkaapissa eivätkä ole menneet miksikään, vähän ehkä kuivahtaneet.

Aattoilta

Tulin töistä: olin siellä 11 tuntia. Ei se mitään, työni on helppoa sisätyötä ja saan sitten joskus pitää lyhyempiäkin päiviä. Itseasiassa teen normaalipäivinä vain 7 tuntia ja sitten muutaman kerran viikossa kun on iltamenoja, niin teen pitempään. Vaikka ei se varmaan enää paljon hyödytä, koska alan väsyä jo viiden jälkeen. Muutenkin alan menettää jo otetta työelämään, alan vähitellen taipua siihen suuntaan, että olisi mukava mennä eläkkeelle. Vaan kun huolettaa se, että pärjäänkö taloudellisesti.
No tämän päivän työ oli sellainen, että aluksi siivosin työpöytää, laitoin maksumääräyksiä menemään ja mapitin niitä. Sitten meillä oli kopiokone"koulutus". Varsin ylimielisen tuntuinen nuorimies tuli neuvomaan ja vastaamaan kysymyksiimme. Kanslisteilla oli kysymyksiä ja kun he joutuvat useimmiten neuvomaan meitä, niin nyt saivat vastauksia kysymyksiinsä. Sitten menin kotikäynnille eräälle 86-vuotiaalle tädille. Hän oli jo kauan toivonut, että tulisin ja siellä kuuntelin 1,5 tuntia hänen yksinpuheluaan. Kova tarve oli puhua. Ei siinä mitään. - Onneksi minullakin on foorumeita, joissa saan puhua omia asioitani. Sitten tulin taas toimistolle ja valmistauduin illan lähetyspiiriin. Meille oli tulossa japanilainen nimikkolähetti kylään. Annoin niille piiriläisille, jotka ovat huolehtineet kahvituksista, kirjalahjan. Se oli juuri Japanin lähetyksesta kertova.
Sitten - kuten tavallista - kaupan kautta kotiin. Huomenna onkin Helatorstai, eivätkä kaupat ole auki.
Pihalla tapasin yläkerran Johannan ja kysyin häneltä osaisiko hän korjata telkkariini kanavat paikoilleen kun onnistuin poistamaan ne toissapäivänä. Yritin vaihtaa väärän ajan ja kaikki kanavat hävisivät. Hän lupasi lähettää Mamun, mutta ei häntä ole kuulunut.

Tuulan ja Rikun hääpuhe 8.5.2010

Ilolla saamme olla juhlimassa Tuulan ja Rikun avioliittoa. Heidän yhteenmenemisensä ja yhdessä elämisensähän ei ollut kenellekään yllätys, niin ilmeisen hyvin tämä pari sopii yhteen ja toisilleen. Mutta vihkimisen salassapito jopa läheisimmiltä yllätti niin, että siinä meikit petti mummoiltakin.

Jos haluatte kuulla niin näin se kävi: Minut oli pyydetty Hyvinkäälle ristiäisjuhliin jo edellisenä päivänä ja aamulla Tuula lähti kampaajalle. Rikukin oli käynyt parturissa ja minä olin mielissäni, että haluavat näin juhlistaa poikansa ristiäisjuhlaa. Juhlavaatteetkin oli hankittu - mikäs siinä, nykyään on harvoin aihetta poiketa arjesta. Renne oli tietenkin päätähti. Juhlakalut menivät kirkolle ennen muita ja juhlaväki asettui kirkkoon istumaan. Kastemalja oli kauniisti esillä. Mutta onpa seurakunnalla kiire aikataulu, kun vihkiryijykin on alttarin edessä. Varmaan seuraavaksi on jotkut häät.

Sitten alkoi kuulua kanttorin soittamana Lou Reedin Perfect Day, mutta kun se ei ollut perinteistä häämarssia, niin kellot eivät soineet vieläkään. Keskikäytävää astuivat ensin Tuula ja Riku Renne sylissään (olin jälkeenpäin niin pöllämystynyt, että piti tarkistaa, miten se meni, kuka oli kenenkin sylissä), jotka hiljalleen asteltuaan seisahtivatkin - sille vihkiryijylle! Jossain vaiheessa Renni oli kumminsa Matin sylissä. Ensin vihittiin ja sitten kastettiin. Loput tiedättekin.

Nyt ollaan tässä. Tarina jatkuu hääjuhlallisuuksilla, joita vietetään nyt melkein puolen vuoden kuluttua.

Tarina jatkuu tästä niin kauan kun alttarilla annettu lupaus - tahdotko - pidetään voimassa. Rakkaudessa on toinen puoli ihanuutta, toinen toisestaan nauttimista, toisesta iloitsemista. Että on hyvä olla hänen lähellään, että on kaveri ja kumppani lähellä, johon luottaa ja joka auttaa myös niissä kasvukivuissa, joista ei itsekään tiedä. Rakkautta on se, että saa sitoutua yhteen ihmiseen, saa arvostusta ja kunnioitusta juuri sellaisena kuin on.

Toinen puoli tätä rakkautta on tahtominen. Että tahtoo olla yhdessä nimenomaan tämän ihmisen kanssa. Nimittäin kun pari vuotta on kulunut - ennemmin tai myöhemmin - rakkauden tunne, huuma, saattaa väheta tai kadota. Kun puolison huonommat puolet tulevat esiin, saattaa alkaa tuntua siltä, että suhde väljähtyy. Toisen tempperamentti saattaa kuohahtaessaan tuottaa yllätyksiä. Silloin on hyvä muistaa tuo vala joka tehtiin. On hyvä katsoa vihkisormusta ja miettiä, että vala on vannottu, liitto on silmittu ikuisuuksiin asti. Omat voimat ja tahtokin saattavat siinä joutua koetukselle. Viimeistään silloin voi ottaa avuksi ikiaikaiset opetukset ja miettiä vaihtoehtoja:

(Saarn. 4:7-12)
"Minä näin lisää turhuutta auringon alla. Joku ihminen on aivan yksin, hänellä ei ole ketään, ei poikaa, ei veljeä. Silti hänen vaivannäölläkään ei ole loppua. Kaksin on parempi kuin yksin, sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan. Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan, mutta voi yksinäistä, joka kaatuu - häntä auttamassa ei ole ketään. - Ja jos kaksi makaa yhdessä on molemmilla lämmin, mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin? Yksinäisen kimppuun on helppo käydä, mutta kaksi pitää puolensa, eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti."

Tässä kolmisäikeisessä langassa on Tuulan ja Rikun lisäksi Jumala, joka iloitsee tästä liitosta ja on vahvistamassa sitä. Hänen ansiostaan lanka ei katkea.

Asikkalan retki

11.5. tein seurakuntalaisten kanssa retken Asikkalaan. Seniorityön tukiryhmän puheenjohtaja oli suunnitellut ja minä olin maksajan paikalla. En ollut tosin älynnyt ottaa käteistä, ja opas halusi rahat heti, joten piti kokeilla sekin, miten Visalla otetaan käteistä. Onneksi minulla on firman Visa-kortti. Päivä oli antoisa ja käyntikohteet olivat sellaisia, että niihin haluaisi mahdollisesti joskus palatakin: Kävimme Vääksyn kanavalla, Päijännetalossa, Suomen vapaaajankalastus-museossa. Wanhan Vääksyn pikkupuodit ja Vääksyn Mylly olivat kivoja paikkoja. Joen Torpan pellavankasvatusopetus. Hartaus pidettiin Asikkalan kirkossa. Tulomatkalla poikettiin vielä luonnonkauniilla Pulkkilanharjulla sekä lopuksi vielä juustoja ostamassa Mäntsälän Juustoportissa.

Kevät 2010

Taipaleen kanavan jälkeen on tapahtunut paljon. Olen ollut enimmäkseen yksin. Siis enhän minä ole yksinäinen, sillä minulla on perheeni, ystäväni ja seurakuntalaiset. Mutta se sydänystävä jätti. No, soittelemmehan me joka päivä, mutta suhde ei syventynyt niin luottamukselliseksi, että meistä olisi tullut pari. Aluksi kapinoin kovasti sitä vastaan, mutta nyt osaan ottaa jo rauhallisemmin: parempi yksin kuin epäluotettavassa suhteessa. Ei vainenkaan, ei ystäväni niinkään epäluotettava ollut, hänelle tuli vaan - kuten itsekin sanoi - jänis housuun. Ja kyllä minuakin olisi arveluttanut lyödä hynttyyt yhteen. Ihan paljon parempi hallinnoida omaa elämäänsä. Mutta kun hänestä olisi ollut se hyöty, että olisin saanut elämäni pysymään paljon paremmin järjestyksessä. Miten minulla aikaa riittikään niiden kahden vuoden aikana ravata hänen luonaan monta kertaa viikossa yleisillä kulkuneuvoilla? Onkohan se masennuksen oire kun olen koko talven illat käyttänyt tietokonepasianssin pelaamiseen. Sen enempää en ole saanut aikaiseksi. Nytkin on mennyt monta viikkoa, että en ole saanut siivoustakaan aikaiseksi. Tosin se tarkoittaa toisaalta myös sitä, että viikonloppuina on ollut ohjelmaa. Viime lauantaina oli Renne hoidossa muutaman tunnin ja Äitienpäivänä kävi Susanna perheineen kylässä. Joskus olen viikonloppuna töissä ja joskus käyn Mammun luona Lapinjärvellä ja Tuulan luona Hyvinkäällä.