Eläkeikää lähestyessäni huomaan tekeväni jonkinlaista välitilinpäätöstä. Huomaan mm, että moni aloittamani projekti uhkaa jäädä kesken. Tässä haluan tuoda esille yhden:

Kuka muistaa kirjamyyntimme: Aikojen alussa keksin idean, jossa jumalanpalveluksen jälkeen pidettiin auki kirjamyyntiä. Seurakuntalaisilla oli mahdollisuus ostaa kirjoja ja niistä tuleva voitto piti ohjata lähetystyölle. Idea sai alkunsa siitä, että vuosibudjettiin oli varattu kirjallisuuden hankkimista varten 20 markkaan, mikä ei silloinkaan noin 30 vuotta sittenollut kovin suuri raha. Ja minä kun pidän lukemisesta! Päätin, että ostan kirjoja myyntiin ja varovasti selaillen luen ne ensin ja myyn sitten. No paljon siitä hankkeesta ei herunut, kaikessa bisneksessä pitäisi olla asialle antautunut ihminen ja useampikin. Sellaisia ei löytynyt tarpeeksi. Epärealistinen ajatus alunperinkin. Ja sittemmin ruvettiin vaatimaan alv:n maksamista. Meni liian vaikeaksi. Mutta jotenkin omilleen päästiin, niin että niitä kirjoja on edelleenkin lahjakirjoiksi annettavana.

Kirjoja on toimistolleni siunaantunut muullakin tavalla: Viime viikolla paperivarastosta putosi liian raskaasti lastattu hylly alas – onneksi ketään ei jäänyt alle – ja varastoa alettiin siivota. Takimmaisessa nurkassa on kirjahylly, jonka luokse aikoihin ei kukaan ole mahtunut. Siellä on hengellistä kirjallisuutta, vanhoja virsikirjoja ja kirkollisten toimitusten kirjoja. - Jotkut teistä tietävät, että sellaisia kirjahyllyjä löytyy yhdestä sun toisesta muustakin seurakuntatilasta. Joitakin olemme kaikessa hiljaisuudessa tyhjentäneet divarille.

Mutta kuka tänä päivänä enää kirjoja lukee: Kirjastot tosin voivat edelleenkin hyvin, mutta vanhoja kirjoja ei ota antikvariaatitkaan vastaan. Energiajätteeksi taitavat mennä suurin osa. Niiden löytyneiden vanhojen kirjojenkin kohtalo on kuormalava, ellei muuta keksitä. Minulla tosin elää edelleenkin haave, että ne joutilaat kirjat löytäisivät ystävänsä. Minä haluan laittaa kirjoja vaikka kirkon aulaan näytille ja ostettavaksi/otettavaksi ja luettavaksi. Sieltä saattaa löytyä aarteita. Tulkaa tekemään löytöjä!

Viehtymykseni kirjoja kohtaa juontuu siihen, että kirjoitetusta sanasta löydän ajatuksia, joita itse en olisi keksinyt, mutta jotka heti nähtyäni allekirjoitan. Iloitsen siitä, että joku muu on osannut kuvata sydämeni kaipuun.

Sana on väkevä. Sanottu sana nostaa tai painaa alas. Iskee kuin ruoska tai lohduttaa kuin äidin käsi. Kirjoitettu Sana Raamatussa on elämämme ruokaa, väkevää ruisleipää, joka pitää meidät tiellä.

Joh 1:1-5 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.

Jo alussa Sana oli Jumalan luona.

Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä.

Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo.

Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.