Minut siis käräjäoikeuden päätöksellä määrättiin äitini edunvalvojaksi. Hakemusta olivat allekirjoittamassa ja puoltamassa kolme siskoani ja yksi veljeni. Yksi veljistähän on jo kuollut, hänen kahdelta lapseltaan ei kysytty. Edunvalvojan ensimmäisiin tehtäviin kuuluu antaa käräjäoikeudelle omaisuusluettelo siitä omaisuudesta, joka valvottavalla on. Tätä varten kokoonnuimme kaikkien sisarusteni kanssa äidin 91-vuotissyntymäpäivien yhteydessä tekemään omaisuusluetteloa. Syntymäpäivät menivät hyvin, olin ostanut hoivakodin osastolle kakkua ja hoivakoti tarjosi kahvit.
Juhlien jälkeen lähdimme mummin kotiin, joka nyt on ollut tyhjillään puolitoista vuotta. Olin jo aikaismmin kirjannut ylös mitä muistin irtaimistosta ja nyt kävimme yhdessä läpi kaikkia niitä tavaroita, joita siellä oli. Ensimmäisenä veljeni otti esille sen epäkohdan, joka oli kymmenen vuotta sitten tapahtunut, kun mummi oli myynyt perunkirjoituksella ukin jälkeen hänelle tulleen kesämökin yhdelle sisaruksista. Kauppaa ei kukaan tässä yhteydessä kiistänyt, mutta irtaimistosta tuli kysymys: Eikö irtaimistosta ollut kuulunut puolet ukille ja siten ollen sisaruksille 1/12. Tätä osuutta mummi ei olisi saanut myydä. Ostaja, siskoni, oli ollut siinä uskossa, että mummi olisi ollut oikeutettu niin tekemään. - Tämä asia on hiertänyt yhden veljen ja kahden siskon ja toisaalta tämän ostajasiskon välejä. Kuten jälkimmäinen sanoo, hän on ollut kuin löysässä hirressä, asiasta on vähän väliä huomautettu.
Ostajasisko pahoitti mielensä niin, että hänen sydämensä alkoi tykyttää siihen malliin, että hän ei tullut paikalle seuraavana päivänä, kun asian puintia jatkettiin. Ensimmäisenä päivänä sentään saatiin hopeat jaettua. Eli kun minulla ei olisi ollut oikeus jakaa niitä, sanoin seuraavana päivänä, että ne on annettu teille säilytykseen.
Ostajan mies kiikutti lopulta paperit, perunkirjoituksen ja kauppasopimuksen poliisikaverinsa luo, joka vei ne seuraavana päivänä poliisituomarin katsottavaksi, ja totta totisesti siskot ja veli ovat oikeassa. No, seuraavaksi yritetään tätä asiaa hoitaa. Ostajasisko laati mökin irtaimistoluettelon, joka lähetettiin toisille pyynnöllä, että he viikon kuluessa kommentoisivat ja antaisivat arvionsa irtaimiston arvosta. Veljeä oli erityisesti kismittänyt se raivaussaha, jonka ukki oli antanut ostajan miehelle. Tämä oli pitänyt sitä kuin omaansa. Hänen versionsa on, että se oli ollut samaisella veljellä lainassa mökiltä ja palautunut ilman terää ja ilman kantovaljaita. Hän oli tehnyt siihen usean sadan markan korjauksen. Ja kun ukki oli sen hänelle hänen sanojensa mukaan antanut, niin hän oli sitä pitänyt kuin omaansa. Ja huom. ukki on kuollut vuonna 1982!
Kohta viikko on mennyt ja yhdeltä siskolta on tullut lisäystä laadittuun listaan, yli kaksinkertainen määrä. Listassa on kyllä samoja esineitä, eri nimillä kuin alkuperäisessä, niin että vähän se lyhenee, kun kaikki tarkastetaan. Mutta - miten sitä arvioidaan hinta muuripadalle, tilley-lampulle, sen aikaisille liinavaatteille jne jne.
Minä olen joutunut nyrkkeilysäkiksi näiden väliin nyt ja kun mainitsin sitä yhdelle sisarelle, niin hän vastasi, että mitä sitten odotit. No en ollut odottanut, että katkeruudet ovat näin suuret.
