Eläkkeelle jäin 1.2.2013. Siihen päivään mennessä ei eläkepäätös ollut tullut, joten soitin Kevaan. No kiirehditään. Hätää minulla ei ollut sillä olin saanut tammikuun palkan ja lomakorvauksen, joista tosin oli mennyt muhkea vero. Muutaman päivän kuluttua huolestunut virkailija soitti, että mitä saatteko te Saksasta eläkettä. No saan, mutta se on vapaaehtoista, onneksi. Sillä jos olisin anonut ja saanut Saksan valtiolta eläkettä niin sen jälkeen täällä tekemääni työtä olisi verotettu eläkeläisaikana tehtynä. Ymmärsin, että superbonukset olisivat jääneet pois. Nyt eläkkeekseni tuli 1400,.- lisäksi tulee 42 euroa Saksasta ja alivuokralainen maksaa minulle 200 kuussa. Joten kyllä tässä alkuun pärjätään. Menin sitten verotoimistoon pyytämään uutta prosenttia ja yllätyksekseni se oli 12 %. Eihän niin pienestä ole kuultukaan! Kuulemma sen takia kun alkuvuodesta maksoin niin paljon. Mikäs siinä.
Eläkkeelle siirtymistä en ole niin paljon ehtinyt miettiä, sillä joulun alla kuoli äiti. Hänen kuolemisensa oli oikeastaan helpotus, sillä hän oli heikentynyt ja huonontunut niin paljon. Hautajaiset menivät sivistyneesti. Vähän jännittäen lähetin sisaruksille tiedon, paljonko rahaa hänen tilillään on, mutta mitään noottia ei tullut. Perunkirjoitusta jännitin, että tuleeko siellä sitten sanomista. Mutta ei tullut. Perinnönjakoa ei voinut tehdä samalla kerralla, sillä yksi perinnönsaajista on itsekin edunvalvottu, joten hänen osaltaan pitää olla valtuutus, jota ei saa ennen kuin perunkirjoitus on tehty.
Olen ollut nyt vapaana vajaat kolme viikkoa ja tänään on ensimmäinen päivä, jolloin on vähän ikävää. Mielessä pyörii niin monta asiaa, että en osaa aloittaa mitään. Tein äidin päätöstilin, siitä odotan tietoa. Veroilmoitus pitää tehdä. Metsäveroilmoitus pitää tehdä, arvonlisäveroilmoituksen tein jo. Viime vuonna sain siitä sakkoa, kun en ollut tehnyt ajoissa. Saksaan piti lähteä, mutta en saa aikaiseksi. Äidin uurnanlasku pitkittyy. Ehdotin pääsiäistä, mutta yhdelle sisarelle se ei käy.
Olen kiinnostunut kulttuurista. Tilasin Pikeltä lipun Kristine från Duvemålaan ja varasin Viulunsoittajan katolla, jota menen Mallan ja Karin kanssa katsomaan. Nythän sitä on aikaa.
Poden henkistä krapulaa siitä, että enhän minä töissäkään oikeastaan paljon mitään saanut aikaiseksi.
Luen kirjoja, pari päivää sitten kävin kirjastossa ja toin kolme kirjaa, joista kaksi on jo luettu. Kolmas, Sakari Topeliuksen Maamme kirja, on meneillään. Se kertoo toisesta maailmasta kuin nykyisemme.
