Kevään valkeneminen on samansuuntainen kuin mieleni. Iloitsen pitenevistä ja vielä valkeista lumista. Olen ollut melko virkeä, työ ei ole pahemmin rasittanut, siitä olen selvinnyt. Iltaisin kyllä makaan vaan TV:n ääressä ja menen nukkumaan kymmeneltä. Mutta ihan iloisella ja odottavalla mielellä.
Joulun alla sain maksetuksi exälleni kymmenen vuoden urakan: tasingon kodistani, johon halusin jäädä asumaan avioeron jälkeen. Joka penni on maksettu pienestä palkastani, vai onkohan se nyt niin pieni kun tämä on ollut mahdollista. Ennen joulua tekstasin hänelle, että nyt on viimeiset 1500 tulleet tilillesi. Nimittäin puhe oli, että maksan viime vuoden loppuun mennessä. Minulta jäi uupumaan nuo 1500 ja eräs ystävättäreni lainasi ne. Hän sanoi, että maksa vaikka 150 kuussa takaisin, mutta lupasin ja aioin maksaa 500 kuussa, eli kolmessa kuukaudessa takaisin. Tekstiviestiin tuli vastaus, että hänen laskujensa mukaan puuttuu vielä 500. Häneltä kyllä puuttuuu muutama tiliote eikä vanhoja saa enää pankista. Pyysin häntä laittamaan listan saamistaan suorituksista, että saan verrata. Itseltäni löytyvät kaikki tiliotteet (Yksi kyllä puuttui, mutta sen summa löytyi hänen listaltaan). Joulunpyhät meni eikä vastausta tullut ja täytyy sanoa, että se madalsi joulun tunnelmaani. Sitten kun lista tuli, sain vastata häneltä että eräs päivämäärä puuttuu hänen listaltaan, jolloin minun tililtäni on lähtenyt 500.
On suuri helpotus, kun tuo asia on kunnossa. Yli kymmenen vuotta asia on painanut mieltäni.
Nyt on sitten vaan viimeiset pinnistykset. Tuon viimeisen suorituksen kanssa minulla on rästissä laskuja 1849,14 arvosta, tilillä on 557,34 ja palkkaa on tulossa 1867,38, josta pitää vielä maksaa ensi kuun vuokra. Joten ensi kuulle ei jää mitään käyttövaraa, jos maksan velkani. Saman kuun lopussa nimittäin olen vielä lähdössä Israelin matkalle, jota olen kaiken tämän lisäksi säästänyt viime kesästä, mutta olisi pitänyt säästää vielä kovemmin. Nyt on menossa maksuun viimeinen erä, mutta sen jälkeen tulee vielä retkipaketti.
Mutta olen todella innoissani. Jos tämä menee näin, niin joka tapauksessa saan tämän kevään aikana maksetuksi kaikki ja sitten minulle alkaa säästyä kuukaudessa se 500, jonka nyt olen viimeisinä vuosina joutunut panemaan syrjään tasinkoa varten. Olen niin ylpeä itsestäni ja kiitollinen Taivaan Isälle, että hän on lupauksensa mukaan pitänyt minusta huolta.
Eikä minun ole oikeastaan tarvinnut mistään olennaisesta luopua. Pääsin vuosi sitten Oberammergauhun, nyt pääsen Israeliin ihanassa tutussa seurassa. Asuntoa olen päässyt kohentamaan ja nyt sitten jää rahaa muutamaan muuhun uudistukseen, jotka ovat odottaneet.
No, odottaneet ovat myös monitehosilmälasit, joihin ei ole ollut varaa. Hammaslääkärissä en ole käynyt niin kuin olisi pitänyt ja uusia vaatteita ei ole juuri ostettu. Ruusuhuoneeseen on haaveena kirjakaappi, halpoja olen jo katsellut.
Mutta kuitenkin haaveilen eniten siitä, että saan pitää lapsieni kanssa kunnon synttärit elokuussa. Olen puhunut Mallankin kanssa, että pidetään yhteiset juhlat esim. Strömforsin ruukissa, joka on lähellä Mammua. Kyllä minulle tuohon mennessä säästyy niin paljon, että voin maksaa kaikille aterian! Iloitsen siitä jo älyttömästi.
