Ilolla saamme olla juhlimassa Tuulan ja Rikun avioliittoa. Heidän yhteenmenemisensä ja yhdessä elämisensähän ei ollut kenellekään yllätys, niin ilmeisen hyvin tämä pari sopii yhteen ja toisilleen. Mutta vihkimisen salassapito jopa läheisimmiltä yllätti niin, että siinä meikit petti mummoiltakin.
Jos haluatte kuulla niin näin se kävi: Minut oli pyydetty Hyvinkäälle ristiäisjuhliin jo edellisenä päivänä ja aamulla Tuula lähti kampaajalle. Rikukin oli käynyt parturissa ja minä olin mielissäni, että haluavat näin juhlistaa poikansa ristiäisjuhlaa. Juhlavaatteetkin oli hankittu - mikäs siinä, nykyään on harvoin aihetta poiketa arjesta. Renne oli tietenkin päätähti. Juhlakalut menivät kirkolle ennen muita ja juhlaväki asettui kirkkoon istumaan. Kastemalja oli kauniisti esillä. Mutta onpa seurakunnalla kiire aikataulu, kun vihkiryijykin on alttarin edessä. Varmaan seuraavaksi on jotkut häät.
Sitten alkoi kuulua kanttorin soittamana Lou Reedin Perfect Day, mutta kun se ei ollut perinteistä häämarssia, niin kellot eivät soineet vieläkään. Keskikäytävää astuivat ensin Tuula ja Riku Renne sylissään (olin jälkeenpäin niin pöllämystynyt, että piti tarkistaa, miten se meni, kuka oli kenenkin sylissä), jotka hiljalleen asteltuaan seisahtivatkin - sille vihkiryijylle! Jossain vaiheessa Renni oli kumminsa Matin sylissä. Ensin vihittiin ja sitten kastettiin. Loput tiedättekin.
Nyt ollaan tässä. Tarina jatkuu hääjuhlallisuuksilla, joita vietetään nyt melkein puolen vuoden kuluttua.
Tarina jatkuu tästä niin kauan kun alttarilla annettu lupaus - tahdotko - pidetään voimassa. Rakkaudessa on toinen puoli ihanuutta, toinen toisestaan nauttimista, toisesta iloitsemista. Että on hyvä olla hänen lähellään, että on kaveri ja kumppani lähellä, johon luottaa ja joka auttaa myös niissä kasvukivuissa, joista ei itsekään tiedä. Rakkautta on se, että saa sitoutua yhteen ihmiseen, saa arvostusta ja kunnioitusta juuri sellaisena kuin on.
Toinen puoli tätä rakkautta on tahtominen. Että tahtoo olla yhdessä nimenomaan tämän ihmisen kanssa. Nimittäin kun pari vuotta on kulunut - ennemmin tai myöhemmin - rakkauden tunne, huuma, saattaa väheta tai kadota. Kun puolison huonommat puolet tulevat esiin, saattaa alkaa tuntua siltä, että suhde väljähtyy. Toisen tempperamentti saattaa kuohahtaessaan tuottaa yllätyksiä. Silloin on hyvä muistaa tuo vala joka tehtiin. On hyvä katsoa vihkisormusta ja miettiä, että vala on vannottu, liitto on silmittu ikuisuuksiin asti. Omat voimat ja tahtokin saattavat siinä joutua koetukselle. Viimeistään silloin voi ottaa avuksi ikiaikaiset opetukset ja miettiä vaihtoehtoja:
(Saarn. 4:7-12)
"Minä näin lisää turhuutta auringon alla. Joku ihminen on aivan yksin, hänellä ei ole ketään, ei poikaa, ei veljeä. Silti hänen vaivannäölläkään ei ole loppua. Kaksin on parempi kuin yksin, sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan. Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan, mutta voi yksinäistä, joka kaatuu - häntä auttamassa ei ole ketään. - Ja jos kaksi makaa yhdessä on molemmilla lämmin, mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin? Yksinäisen kimppuun on helppo käydä, mutta kaksi pitää puolensa, eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti."
Tässä kolmisäikeisessä langassa on Tuulan ja Rikun lisäksi Jumala, joka iloitsee tästä liitosta ja on vahvistamassa sitä. Hänen ansiostaan lanka ei katkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti