Tulin töistä: olin siellä 11 tuntia. Ei se mitään, työni on helppoa sisätyötä ja saan sitten joskus pitää lyhyempiäkin päiviä. Itseasiassa teen normaalipäivinä vain 7 tuntia ja sitten muutaman kerran viikossa kun on iltamenoja, niin teen pitempään. Vaikka ei se varmaan enää paljon hyödytä, koska alan väsyä jo viiden jälkeen. Muutenkin alan menettää jo otetta työelämään, alan vähitellen taipua siihen suuntaan, että olisi mukava mennä eläkkeelle. Vaan kun huolettaa se, että pärjäänkö taloudellisesti.
No tämän päivän työ oli sellainen, että aluksi siivosin työpöytää, laitoin maksumääräyksiä menemään ja mapitin niitä. Sitten meillä oli kopiokone"koulutus". Varsin ylimielisen tuntuinen nuorimies tuli neuvomaan ja vastaamaan kysymyksiimme. Kanslisteilla oli kysymyksiä ja kun he joutuvat useimmiten neuvomaan meitä, niin nyt saivat vastauksia kysymyksiinsä. Sitten menin kotikäynnille eräälle 86-vuotiaalle tädille. Hän oli jo kauan toivonut, että tulisin ja siellä kuuntelin 1,5 tuntia hänen yksinpuheluaan. Kova tarve oli puhua. Ei siinä mitään. - Onneksi minullakin on foorumeita, joissa saan puhua omia asioitani. Sitten tulin taas toimistolle ja valmistauduin illan lähetyspiiriin. Meille oli tulossa japanilainen nimikkolähetti kylään. Annoin niille piiriläisille, jotka ovat huolehtineet kahvituksista, kirjalahjan. Se oli juuri Japanin lähetyksesta kertova.
Sitten - kuten tavallista - kaupan kautta kotiin. Huomenna onkin Helatorstai, eivätkä kaupat ole auki.
Pihalla tapasin yläkerran Johannan ja kysyin häneltä osaisiko hän korjata telkkariini kanavat paikoilleen kun onnistuin poistamaan ne toissapäivänä. Yritin vaihtaa väärän ajan ja kaikki kanavat hävisivät. Hän lupasi lähettää Mamun, mutta ei häntä ole kuulunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti