Olin kirkossa. Siellä oli kaksikielinen jumalanpalvelus, suomeksi ja ruotsiksi. Väkeä oli kuulemma 57, sanoi vahtimestari. Eikö kaksikielisyys kiinnosta, vai eikö itsenäisyyspäivän viettäminen hartaasti kiinosta vai oliko yksinkertaisesti syynä keliolosuhteet. Lunta oli yöllä tullut parikymmentä senttiä eikä aura näy käyneen missään. Onneksi minulla on lyhyt matka.
Minähän olen hyvin isänmaallinen. Oma isäni oli upseeri ja veli oli upseeri. Ennen vanhaan itsenäisyyspäivää, toista adventtia, vietettiin sytyttämällä joka ikkunalle kaksi kynttilää. Nyttemmin niitä näkee enää vähemmän. Jotkut eivät uskalla sytyttää elävää tulta, kynttilöitä pitäisi vahtia. Minullakin on yhdessä ikkunassa paperinen, valaistu joulutähti, yhdessä ikkunassa joulupukkikoriste.
Itsenäisyyspuheissa, kuten tänäänkin saarnassa, puhutaan usein talvisodan ihmeestä. Ihme se onkin, mitä ihmiset ovat joutuneet niihin aikoihin kokemaan. Ja ovat selvinneet. Silloin oli henki "kaveria ei jätetä". Nyt se on tainnut vaihtua asenteeseen "kaverille ei jätetä". Monenlainen talkoohenki on vähentynyt, jokainen yrittää täyttää ensin oman laarinsa.
Minun isänmaallisuuteni ilmenee siten, että arvostan omaa maatani. Olen saanut matkustella paljon, ympäri maailmaa USAa ja Japania myöten ja mitä enemmän näen muita maita ja kulttuureja, sitä enemmän arvostan omaa maatani. On toki paljon asioita, joista soisin meidän oppivan naapureiltamme, mutta pääsääntöisesti meillä ei ole juurikaan mitään hävettävää. Miten voisin olla rakentamassa isänmaatani tänä päivänä, jolloin kaikki tuntuu olevan jo niin valmista?
Nuorison hyvinvointi on usein mielessäni. Olen väistyvää suurta ikäluokkaa ja minulle on suuri kysymys, miten nuori polvi ottaa homman hallintaansa. Nuorissa on paljon potentiaalia ja hienoja yksilöitä, mutta on koko joukko kelkasta putoajiakin. Vankilat ovat täynnä ADHD-tapauksia, sanoi eräs psykologi. Miten paljon väärinymmärrystä ja väärinkohtelua. Kuka heidät huomaa ja ohjaa oikealle tielle. Sellaista haluaisin olla edistämässä.
Itsenäisyyspäivää vietän aluksi hiljaisuudessa. Illalla osallistun koko kansan juhliin TV:n kautta. Linnan juhlat ovat oma suomalainen instituutionsa, tuskin sellaista muualla maailmassa tunnetaankaan. Ystäväni Ritva tulee kutimen kanssa kylään ja katselemme juhlia. Puhumme varmaan myös syvällisiä.
Hyvää itsenäisyyspäivää, Riitta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti