Koulukiusaaminen

Valmistelen rippikoulutuntia koulukiusaamisesta. Tänä keväänä siitä on ollut paljon kirjoituksia Helsingin Sanomien yleisönosastossa. Siellä ovat kirjoittaneet sekä kiusaajat että kiusatut. Kiusattujen osa on ollut monessa tapauksessa katala, jotkut sanovat elämänsä menneen kokonaan pieleen, on tullut paniikkihäiriötä ja kaikennäköistä vaivaa, joka on eristänyt elämästä. Joku kirjoitti ettei uskalla mennä lentokoneeseenkaan. Mutta ei kiusaajankaan osa ole aivan ongelmaton. Joku katuu kovasti ja haluaisi pyytää anteeksi, mutta ei saa. Pahinta kiusatun kannalta näyttää olevan se, että kiusaaja ei edes tiedä miten syvästi hän on haavoittanut. - Mielenkiintoista on minusta se, miten kuitenkin uhrilla näyttää olevan niiden kirjoitustenkin mukaan kaksi tietä, kuoppaan jääminen tai sieltä ulos pääseminen. Selviämistarinoissa on usein auttanut joku ulkopuolinen taho, joka on tullut apuun. Eräs havaitsi itsekin, että ei hän oikeasti ole niin huono, kuin kiusaajat antavat ymmärtää ja hän pääsi rakentamaan elämäänsä omalla ohjauksellaan. - Haluaisin ottaa tämän aiheen puheeksi rippikoululaisten kanssa ja tuoda lääkkeeksi sen, että Kristuksessa jokaisella on oma ainutlaatuinen arvonsa, jota toisen ei ole lupa halventaa. "Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne".